Tämän vuoden eka kotiolut tuli pantua perjantaina 11.tammikuuta ja tyyliksi valikoitui ”pitkän” pohdinnan jälkeen belgi ale. Tämä ihan siitä syystä, että tähän minulta löytyi SafAlen BE-256 hiiva, joka tuottaa olueen runsasta mausteisuutta ja käyttää oluen suhteellisen kuivaksi (FG 1,011 tai jopa alemmas). Toki tämä hiiva ei sitä hedelmällisyyttä liiemmin tuo, mutta itse olen tykästynyt tähän hiivaan ja tehnyt tälle useampia belgityylin aleja. Myös raaka-aine puolelta minulta löytyi 3 kg valmiiksi rouhittua pale ale-mallasta, joka oli jo rouhittu syksyn 2018 alussa, joten sain tämän käyttää myös pois. Jostain syystä tällä valmiiksi rouhitulla pale alella tuo mäskäystehokkuus jäi joka kerta tavoitteesta, joten laskin valmiiksi tuon tehokkuuden tuonne 65 % tuntumaan, kun se normaalisti tällä Beaconilla on ollut 75–80 % tuntumilla itse rouhituilla maltailla. Toki maltaatkin on ollu lähinnä pilsnermallasta. Tällä kertaa mäskäyksen saanti oli 62 %. Toki tähän nyt saattoi vaikuttaa, että tuli tuon Beaconin ohjelman kanssa töskättyä muutenkin. Liian pitkä tauko edellisestä panosta sekä yritin tehdä monimutkaisemman mäskäyksen, jota en osannut nappuloida masiinaan. Ja niin edelleen, seli, seli…
Rouhin ja mittailin maltaat edellisenä päivänä itse värkätyllä rouhintamylly astialla. Mylly sinänsä on se halvempi mylly, mitä panimotarvikeliikkeet myy kotimaassa. Tämä kyseinen valurautainen mylly tosin tuli tilattua viime vuoden (puolessa välin?) Kiinan ihmemaasta (Wish) ja ajaa kyllä asiansa. Velipojalla on vuosia sitten ostettu samankaltainen mylly, jossa erona vain että siinä rouhintakivien päällä on se muovinen suoja, jota tässä kiinalaisessa ei ole. Toki en sitä tässä tarvikkaan, kun laitoin tämän koko ”komeuden” tuohon vanhaan käymistynnyriin ja siitä rouhin maltaat suoraan pusseihin. Myös kammen tästä heitin pois ja laitoin tilalle normaalin kuusiokolopultin, niin saan maltaat nopeasti porakoneella rouhittua pusseihin. Pusseihin siksi, että ne saa kätevästi kaadettua pussi kerrallaan mäskäysveteen samalla sekoittaen mäskipaakut pois.
Mäskäys alkoi noin 18.00 ja meni mäskäystehokkuutta sekä ohjelman säätöä lukuun ottamatta hyvin. Perus 60 minuuttia 67 asteessa ja tämän jälkeen mäskäyksen lopetus 78 asteessa 30 minuuttia ja huuhtelu. Huuhtelu toimi jälleen kerran mainiosti. Huuhtelussa ei muutenkaan ole koskaan tällä Beaconilla tullut ongelmia vastaan mitä ennen tätä laitetta tahtoi olla kun mäskäsi perus kattilalla. Huuhtelun jälkeen nostin mallaspiipun ja kippasin maltaat toiseen tyhjään käymisastiaan sekä pesin sen samalla, kun odottelin kiehumisen alkamista. Tämä nopeuttaa loppusiivousta huomattavasti.
Keitto myös 60 minuuttia, jonka aikana humalointi hopspideria käyttäen. Beaconissa on toki se hyvä puoli, että masiinan pohjalle tuleva irtosuodatinritilä pitää suurimman osan muhjusta ulkona pumpusta, jolla tapahtuu mäskäyksen kierron lisäksi myös vierteen siirto käymisastiaan, koska Beaconissa ei ole erillistä hanaa kattilan pohjalla. Katkerohumalat normaalisti keiton alettua ja aromipuoli 2 minuuttia ennen keiton loppua. Tässä välissä 15 minuuttia ennen keiton loppua upotin pestyn immersiojäähdyttimen masiinaan desifoitumaan. Keiton jälkeen vierteen jäähdytys, johon meni aikaa noin 20 minuuttia. Jäähdytyksen aikana pesin loputkin välineet mitä en enää tarvinnut sekä desifioin käymisastian. Kun vierre oli noin 22 asteista, niin siirsin vierteen käymisastiaan. (Myös näyte mittausta varten)
Hiivaus SafAle BE-256 suoraan vierteen päälle sekä kansi kiinni vesilukkoineen. Käymisastia kodinhoito huoneen pöydälle ja vierteen mittailua. Kello alkoi tässä vaiheessa olla yli 22.00, joten seuraavana vuorossa oli masiinan ja ”panotilan” pesu. Tämän jälkeen kävin viemässä mäskit kauriin ruokintapaikalle. Aamulla heti herättyä noin klo 8.00 kuului alakerrasta jo suhteellisen mukavaa pulpuntaa, joka kiihtyi iltaa kohden ollen jo todella rivakkaa menoa.
Käyminen ja pulpunta jatkoi menoa suhteellisen rivakkana aina maanantaille (14.1) saakka, jonka jälkeen vesilukon toiminta selvästi laski. Keskiviikon aikana myös hiivasakka laskeutui tynnyrin pohjalle ja vesilukko pulpahteli silloin tällöin muutamia kertoja. Alun perin suunnittelin, että olut saisi olla pääkäymistynnyrissä sen parisen viikkoa, mutta koska hiivasakka päätyi alle viikossa jo käymisastian pohjalle sekä ominaispaino oli jo laskenut vähän turhankin paljon, niin siirsin tämän sekondääriin launantaina (19.1) odottamaan pullotusta.
