Hirvenpyynnin aloitus. (10.10.15)

Oikeastaan alotusta edeltävä viikko meni kun kuumilla hiilillä. Suikka tuli laitettua tieliikenne kuntoon ja haettua vikalista katastuskonttorilta. Paino tuli etuakselilla eteen, joten pitää puottaa vinssi keulilta pois ja tehdä siihen pikakiinnitykset. Myös Tikka piti käydä kohistamassa hirvipaukuille ja elektroniikka ladata täyteen.
Ja siiten koitti se alotus aamu...

Aloitusaamu alkoi lahtivajalla 7.00. Luvat katottiin kuntoon, tarkistettiin oranssi suojaväri ja sovittiin pelisäännöt. Vasoja lähinnä yritettiin saada. Vielä katottiin että mihin maastoon mennään. Koiran mukaan ohjaaja + kaveri. Näin ollen kaikki pääsivät metsään ja on auton liikuttaja valmiina jos koira menee kauemmaksi mies mukana. Sitten vaan metsään. 

Haku 1: Me lähettiin Rukavaarasta ja päästettiin koira irti 7.50. Koira lähti heti, joten ooteltiin vaan rauhassa auton luona mihin koira menee. 8:15 rupesi tulemaan vähän ääntä ja kaveri lähti käppäilemään hiljokseen ääntä kohti kun oli mehtäautotien varressa. Itse seurasin autolla kohta perästä, kun työskentely valui turvetuotanto alueelle. Työskentely kierti turvetuotanto alueen ja loppui hirven mentyä ison kanavan yli, josta koira ei uskaltanut mennä yli. Sinänsä hyvä sillä oli jo väärällä puolen meidän aluetta. Sieltä haimme koiran pois. Jälistä päätellen yksinäinen aikanen oli koiran edessä. Tässä vaiheessa koiralle oli tullut matkaa 7km.

Haku 2: Seuraavaksi testasimme Eksynevan pellon reunaa, jossa tarkotuksena oli käydä nuolukivellä, mutta koira otti toisen suunnan, josta kaveri kävi noutamassa koiran kyytiin kun se tuli tielle. Tästä reissusta tuli matkamittariin 2km.

Haku 3: Tehtiin Mustosenahon nuolukivelle, jossa koira kävi 1km reissun hakemassa tyhjää maastoa.

Haku 4: Päivän vimeinen reissu tehtiin aamuiseen paikkaan Rukavaaraan, jossa ohjasimme koiran Rukavaaran ohi olevaan uuteen aukkoon.

Aukosta koira lähti tutkailemaan aamuista jälkeä. Kävelimme sitten siinä samalla sinne aukkoon ja istuimme siinä sitten auringon paisteessa kahvia hörppimään ja seurailemaan mitä se poitsu siellä nuohoaa. Noin 20 min kuluttua alkoi kuulua 275 metrin päästä seisontahaukku. Toki meidän alkuperäisestä viimeisestä koiran näköpaikasta tultu 700 metriä lähemmäs aukkoon. Toki jos olisi ollut ilmavainuinen koira, niin löytö olisi ollut selvästi nopeampi.

Annoin haukun olla paikallaan sen 35 min ja lähdin rouskuttamaan kohti haukkua. Kiersin tuulen alle ensin. Pääsin penkkatietä pitkin silmukkaan, josta näin ojaa pitkin noin 150 metrin päähän. Haukku kuului ojan oikealta puolen ja pikkuhiljaa lähdin ojan vartta pitkin lähestymään haukkua. Olin hiipinyt noin 20 metriä kun huomasin että ojaan tuli vasa ja meni pusikon taakse piiloon noin 60 metrin päähän. Käytin poskella kivääriä, mutta en saanut hyvää hollia vasasta kun seiso minusta poispäin. Kohta tuli emä ojaan ja heti perästä toinen vasa. Nyt nostin kiikarin lavan yläpuolelle ja ammuin. Vasa heitti kuperkeikan ja jäi ojan pohjalle. Emä ja toinen vasa painui koiran kanssa menojaan. Koira ei edes vilkaissutkaan ojassa olevaa vasaa vaan jatkoi menojaan. Lähdin vasan luo ja ammuin lopetuslaukauksen. Tämän jälkeen laitoin ryhmäviestin, että uros vasa on nurin.

Tämän jälkeen pistin vasasta veret pois ja otin itsekkin mottiin vähän vasan verta kunnioittaakseni saalista. Sen jälkeen otin ja rupesin vetämään vasaa ojan pohjalta pois, että saapi suolistettua elukan. Onneksi kummisetä tuli kaveriksi, niin saatiin elukka suolistettua ja vedettyä se 80 metriä elukkaa silmukkaan asti. Tässä vaiheessa oli elukat mennyt tien yli ja koira perässä, mutta jäänyt matkasta, jolloin kaveri saanut koiran pois.

Matkaa kertyi 6km.

Paistatimme sitten makkarat, haettiiin vasa kärrylle ja lähettiin nylkemään päivän saaliit.

kauden 2015 ensimmäinen.

vasemmalla minun ampumani ja oikealle Henkan ampuma. Molemmat urosvasoja.